Oltiin mäykkyjen ulkoilupäivässä sunnuntaina. Aurinko paistoi ja paljon nakkeja oli saapunut paikalle. Käveltiin pitkä lenkki ja sen päälle saatiin makkaraa...nams. Roope näki taas sen Viliman, voi että se oli taas rakastunut <3 Vilma mua aina komentaa, mutta ei se haittaa. Ja näin mäkin siellä sen Sulon, siitä oli kasvanut aika komia nuori mies. Aiemmin en siitä hirviästi ollut kiinnostunut, mutta nyt on jo ihan eri ääni kellossa. Noh mutta ei saa näyttää sitä kiinostusta liikaa vaan yrittää olla semmonen vähän vaikiasti tavoteltava tai jottain. Ihana se Sulo oli joka tappauksessa huoh. Ulkoilureissun jälkeen sitten otettiin parin tunnin tirsat koko porukka. Mäkin sain kölliä mamman kainalossa sohvalla. Ei vois koiranelämä parempaa olla.

-Siiri