On taas vierähtänyt tovi tästä kirjuuttelusta. Käytiin viikonloppuna tepastelemassa Vilima-mäyriksen ja sen pikkusiskon Taimin kanssa. Vilima oli taas niin ihana itsensä, että muka äksyily mulle. Ihan kun ei tykkäis...kyllä se tykkää, tietysti! Se Taimikin oli varsin ihana pikkupimatsu. Siitä kasvaa vielä mulle oiva morsian.

Kivaa kun on lunta. Ainut huono puoli on kun lumi pakkautuu tassujen väliin. Niitä joutuu välillä aina pureskelemaaan.

Meillä on nukkumisjärjestelyihin tullut vähän uusia tuulia. Joudutaan nukkumaan alakerrassa Siirin kans ihan kaksin. Ei päästä mamman viekkuun olleskaan...Iskä lähtee kyllä työmatkalle ens viikolla niin luulen, että päästään mamman viekkuun sitä paijaamaan. Ihanaa!

Siiri on ollut oma itsensä, varastelee pöydältä ruokaa jos silmä välttää. Mä oon vähän kade kun se pääsee pomppiin niin korkialle.

Me ootetaan kovasti viikonloppua. Iskä lupas tehdä meille ne lumilinnat ja luolat ja liukumäet. Kyllä meijän sitten kelpaa telmiä pihalla.

-Poopo