Niin se aika on kulunut siivillä ja kesäkin meni ennenkuin ehti kissaa sanomaan. Kohta on jo jouluki.

Piskuinen Helmi on kotiutunut meille hyvin ja on varsin rautainen pikkupimu. Onneksi maitohampaat tippuivat joten korvat saavat vähän aikaa olla rauhassa. Siellä mamman viekussa nukkuvat nuo typyt, Siiri ja Helmi. Tykkäävät niin olla lämpimässä peiton alla. Ja kyllähän tuo mammakin tykkää lämpöpattereista kun on viluvarvas. Meikäläinen vahtii alakerran valtakuntaa. Jonkunhan pittää sitäki hommaa tehä.

Ainii, olihan meillä tuo kennenlyskäki. Kävi vähä vanhanaikasesti kun Siiriin tämä lunssa iski just ennen Porvoon näyttelyä. Kyllä harmitti, oli meinaa ainut missikisa tän vuojen puolella. Paitsi meijän kesken niin vois vähä laihuttaa.

Meillä on muuten tullut tänne koirapuisto ja meikäläinen on siellä aikamoinen kingi jo. Kaikki taitaa pelätä mua!

Nyt pittää mennä.

Terkkuja Roope