No niin. Meikäläinenki pääsi nyt pitkästä aikaan näpyttelemään kuulumisia. Ronja on ruvennut kutsumaan mua Poopoksi, musta se on ihana nimi. Me ollaanki Ronjan kans parhaat kaverukset. Lääkekuuri on loppusuoralla ja olo on mitä mainioin, mitä nyt vähän välillä heikottaa.

Naisrintamalla ollut vähän hilijasta. En tiiä onko kaikki böönat lähteneet kesälaitumille kun en oo niihin törmäilly. Naapurin vanhapiika Vilma on vissiin suuttunut mulle, kun oon syönyt vain tikkuja kun ollaan nähty. Tuo Vilma ei oo siis SE mun sydämmen valittu. Kävelyllä törmäsin naapurin Perttiin, joka sano kans että ei oo pimuja näkynyt aikoihin. Perttiä vähän hävetti kun sen emäntä oli vähän astunut korkin päälle ja oli aika kivassa hutikassa.

Nuo orvokit on muuten aika sitkeitä kukkasia. Vaikka kuin monta kertaa oon kaivanut ne ylös penkistä niin aina ne vaan pysyy hengissä. Mä olenkin aika hortonomi. Kukat ja mehiläiset kokoajan mielessä...

Nyt unosille

-Poopo