Mamma oli nostanut keittiön pöydälle Ronjan pehmokisun. Meni sen jälkeen käymään ulkona ja kun tuli sisään- nakotti Siiri keittiön pöydällä! Oli siinä ihmetystä, miten ihmeessä mäyräkoira pääsee niinkin korkealle? Toki olihan Siiri käyttänyt tuolia apuna. Toisen kerran kun Siiri oli menossa pöydällä ja jäi jumiin...oli etujalat pöydän päällä ja takajalat tuolin selkänojalla. Oli tyttö jäänyt siihen jojottelemaan. Onneksi ei tuoli kaatunut!

Isosilmä oli ilmeisesti kuollut Siirin mielestä kun vei sen pihalle ja hautas sinne. Mamma sanoi, että jos kohtelet oikeitakin pentuja yhtä hyvin niin ei niistä yksikään selviä hengissä!

Näin ukkona kun seuraa valeraskauden oireita niin käy kyllä sääliksi tuota Siiriä. Mullakin on ollut unet vähän vähemmällä. Aina kun olen johonkin mennyt makaamaan niin rupean kuulemma pilkkimään oitis. Oon yrittänyt tuota Siiriä saaha leikkimäänkin, mutta hammastahan sieltä vaan tulee. Pari kertaa oon päässyt syömään Siirin murkinat kun ei sille oo kelvannut. Ja nyt mahassa lorisee kivasti ja paukkuttelen. Kun en sais syödä muka kun tota omaa ruokaa vaan. Höpöhöpö!

-Roope