Meijän lähellä asuu pirullisia oravia. Tulevat ihan alas ja säksättävät siinä lähellä ja heiluttelevat häntää. Roopella menee aina kuppi nurin ja kyllä mäkin siinä sen kanssa sitten komennan. Mä olen kyllä satavarma, että joku päivä Roope keksii miten sinne puuhun kiipeää ja saa kurret kiinni. Keväällä pihalle eksyi oravanpoikanen, joka järkyttyi kun näki mut. No en ihmettele! Mammalle tuli kauhia kiire ajaa kurre pois, ettei me sitä vaan popsita.

Mä jouduin eilen pyörähtään lekurissa ja sain pitkän antibioottikuurin. Mutta ei se mun vauhtia hidasta ja lapsosista pidän edelleen hyvää huolta. Sulo on varmaan tosi ylpiä meijän jälkikasvusta: pallo, krokotiili, kumiankka, possu ja tiikeri.

Ens tiistaina mennään nyt sitten vihdoin ja viimein luolaharkkoihin moikkaan sitä repolaista. Mun pitäs kuulemma olla sitten tosi jämäkkänä emäntänä. Pitää yrittää, ettei mamman tarvi taas hävetä.

-Siiri