Niin ne viikonloput ja viikot hurahtaa niin, ettei ehi kissaa sanomaan. Kohta se on jo talvi ja pakkaset.

Roope kävi viikolla parturissa ja näyttää ihan Hercule Poirotilta! Olivat lyhentäneet partaa aika reilusti mutta viikset olivat vielä jäljellä. No mutta siistin näköinen nuori mies siitä kuitenkin tuli. Karvat olivat kasvaneet niin paljon että muistutti semmosta angoraista luppakorvakania.

Mamma oli tänään nähnyt tuolla kaupan edessä semmosen just löydetyn lk nartun. Oli reppana meinannut jäähä auton alle ennenkuin oli pari tyttöä korjannut talteen. Kynnet olivat olleet jättipitkät ja kylkiluut olivat paistaneet nahan läpi. Voi olla että on ollut reissussa pitempääkin. Muuten oli kyllä ihan hyväkuntoisen näköinen...iloinen katse ja kiiltävä karva. Tytöt veivät koiran sitten pieneläinklinikalle. Ainakaan vielä ei kukaan ole semmoista koiraa ilmoittanut kadonneeksi. Toivotaan että omistaja löytää sen sieltä. Nooh mammallehan tuli niin paha olo tuosta, että on sitä miettinyt koko päivän. Olis vienyt koiran kotiinki jos ois ollut tarvis.

Pienestä pitäen tuo mamma on yrittänyt pelastaa kaikki eläimet. Kotiin on viety pyörän tarakalla loukkaantuneet siilit ja lasiin lentäneet linnut. Kesytti se villikissan pennunkin joka oli saanut jo kuolemantuomion kissaruton ansiosta. No mutta kyllähän se parani ja hyvä hiirikissa siitä tuli. Sammakkofarmarin uraakin mamma yritti. Kävi ojasta hakemassa sammakonkutua purkkiin ja laittoi kaappiin piiloon. Ehti niistä tulemaan nuijapäitä ennenkuin isomamma löysi purkin. Nii-iin...saas nähä onko meillä kohta uus perheenjäsen jos omistaja ei sitä koiraa sieltä pieneläinklinikalta nouda...

-Siiri